Pyöräily on ollut minulle monella tapaa tärkeää elämässäni. Pienenä tyttönä muistan isäni Pertsan tekemässä lähtöä pyörätreeneihin. Muistan linimentin tuoksun sekä kuntopyörän ja ajorullat takahuoneessa.

Parikymppisenä nostin piikkarit naulaan ja lähdin ensimmäisille pyörälenkeille rakkaan isäni kanssa. Pyörälenkit pitenivät ja vuosien jälkeen kaapista löytyi kuusi maantiepyöräilyn Suomenmestaruutta (aika-ajo ja maantieajo) sekä useita muita SM -mitaleita maantieltä, rata-ajosta sekä cyclocrossista. Kilpailin myös maajoukkueen kanssa, joista parhaimmat tuliaiset olivat Ruotsissa ajetun kansainvälisen Tjejtrampet - kilpailun voitto sekä Tsêkeissä ajetun Krasna Lipa -etappikilpailun toinen sija viimeisellä etapilla. Edustin myös Suomea myös MM-kilpailuissa Veronassa (2004) ja Madridissa (2005).

Kilpailin vuosia ranskalaisen tallin mukana Ranskan cupeissa, etappikisoissa ja maailmancupeissa. Olen valmentanut nuoria pyöräilijöitä ranskalaisessa seurassa ja huomannut, miten suuria oivalluksia syntyy, kun joku uskoo sinuun oikealla hetkellä. Minulla on itselläni ollut etuoikeus löytää heti huippuvalmentajat. Ilman valmentajiani Kari Myyryläistä ja Antti Hagqvistia en olisi koskaan yltänyt niihin saavutuksiin, joihin ylsin urallani. Kotona minulla oli myös hyvä mentori ja elämänkumppani Jussi Veikkanen. Jussin rooli pyöräilu-urallani oli erityisen suuri Ranskan vuosina, jolloin tavoitteet nostettiin korkeammalle ja sitä myötä myös odotukset nousivat. Sainhan myös seurata Jussin upeaa ammattilaispyöräilijän uraa aivan vierestä ja ottaa hänen omistautumisestaan pyöräilyyn mallia.

Kun oma arkeni täyttyi perheestä ja kaikesta muusta, aikaa liikkumiselle oli vähän. Pyörä pysyi pitkään varastossa – kunnes löysin gravelin ja tarkemmin sanottuna Nordic Gravel Seriesin.

Ei paineita menestymisestä – vaan rentoa fiilistä, metsäteitä ja ihania ihmisiä.

Ihastuin gravelin vapauteen, mutta ennen kaikkea sen rentoon ilmapiiriin.

Gravelin ympärille syntyi tiivis yhteisö, jonka kanssa suunnittelimme jo seuraavia reissuja.

Samanhenkisyys, nauru ja yhdessä ajaminen – niistä syntyi uusi kipinä.

Vaikka kisavuodet ovat takana, intohimo pyöräilyyn ja valmentamiseen elää yhä vahvasti. Ja nyt haluan käyttää sen sinun tueksesi – lämpimällä otteella, selkeällä suunnitelmalla ja yksilöllisellä tuella.

Jos kaipaat pyöräilyyn iloa, rohkeutta ja samanhenkistä seuraa, minä kuljen vierelläsi.

Ja sinä löydät oman tien, oman tahdin ja oman voiman.

Vélo vie – pyörä vie. Ja sinä ohjaat.